Wiking divisioona

 

                                                                                                                     

                      SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS Felix Steiner

Kenraali Felix Martin Julius Steiner (1896-1966) oli eräs maineikkaimmista Waffen-SS:n kenraaleista. Steiner oli johtajana ainutlaatuinen persoona ja erittäin pidetty alaistensa keskuudessa. Hän kantoi huolta joukkojensa hyvinvoinnista ja piti yllä joukoissaan erinomaista yhteishenkeä. Kenraali Steiner piti yhteyttä alaisuudessaan palvelleisiin miehiin myös sodan jälkeisenä aikana, aina kuolemaansa 1966 asti. Kenraali Steinerin vaiheista on kerrottu runsaasti toista maailmansotaa käsittelevässä kirjallisuudessa ja hän myös itse kirjoitti kirjoja, joissa hän kuvasi kokemuksiaan kahdessa maailmansodassa.

Felix Steiner syntyi 23.05.1896 Itä-Preussissa Ebenrodessa. Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli nuorena etulinjan upseerina saaden näin sotilaallisen koulutuksensa eräässä rynnäkköpataljoonassa länsirintamalla. Maailmansodan päättymisen jälkeen hän liittyi Reichswehriin palvellen yliluutnanttina Königsbergiin sijoitetussa jalkaväkirykmentissä. Steiner sai pian nimeä itselleen uudenaikaisilla koulutusmenetelmillään ja hän oli myös idean isänä liitettäessä urheilu kiinteäksi osaksi sotilaskoulutusta. Vuonna 1933, nyt majurina, hän sai siirron vasta perustetun Wehrmachtin koulutuslaitokseen erikoistehtävien osastolle. Vuonna 1935 hän siirtyi Waffen-SS:n edeltäjän SS-Verfügungstruppen palvelukseen ja oli muodostamassa SS-rykmentti Deutschlandia. Kyseinen rykmentti koottiin ja koulutettiin Münchenissä.

Vuonna 1936 Steinerista tuli SS-rykmentti Deutschlandin komentaja ja hän asetti kokemuksensa sekä tietopohjansa rykmentin käyttöön. Steiner oli varsin soveltuva tehtäväänsä ja hän saavuttikin eritäin hyviä tuloksia tämän ammattisotilaista muodostetun joukon kanssa ja muodosti siitä pätevän taisteluyksikön. Sanonnasta "hiki säästää verta" tuli SS-joukkojen koulutuksessa keskeinen motto. Harjoitusolosuhteet pyrittiin luomaan mahdollisimman todentuntuisiksi käyttämällä muun muassa kovia ammuksia. Komentajansa johdolla SS-rykmentti Deutschland esitteli taitojaan useissa sotaharjoituksissa yleisönään muun muassa Valtakunnankansleri Hitler sekä Saksan armeijan ylin johto. 

Toisen maailmansodan sytyttyä 01.09.1939 Saksan hyökätessä Puolaan Steiner rykmentteineen pääsi toteuttamaan opittuja taitoja käytännössä. Deutschland -rykmentti komentajineen saavuttikin suurta menestystä niin Puolassa kuin 1940 Ranskassakin käydyissä taisteluissa. Vuonna 1940 Steiner, joka oli ylennetty SS-Brigadeführeriksi (kenraalimajuri) sai komentoonsa uuden juuri muodostetun SS-divisioona Wikingin. Divisioona oli muodostettu SS-rykmenteistä Nordland, Westland ja Germania. Kyseiset rykmentit sisälsivät saksalaisten lisäksi monista saksan valtaamista Euroopan maista värvättyjä vapaaehtoisia, kuten norjalaisia, tanskalaisia, hollantilaisia. Myös vuonna 1941 värvätyt suomalaisvapaaehtoiset liitettiin Wikingin riveihin.

Operaatio Barbarossan eli Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon alkaessa toukokuussa 1941 myös Steiner divisioonineen lähti kohti itää. Steiner esiintyi miestensä rinnalla myös rintamalla vihollisen edessä ja täten myös omalla esimerkillään loi ainutlaatuisen yhteishengen divisioonansa keskuuteen. Hän oli itse hyvänä esimerkkinä henkilökohtaisesta rohkeudesta ja hänet palkittiinkin useilla korkeilla kunniamerkeillä kuten Kultainen Saksanristi sekä Rautaristin ritariristi. Steiner komensi Wiking-disioonaa lokakuuhun 1942 asti, jolloin ollessaan SS-Gruppenführer (kenraaliluutnantti) hänestä tuli itärintamalla taistelevan III (germ.) SS-panssariarmeijakunnan komentaja.
                                                              
Vuonna 1945 sodan jo lähetessä loppuaan, nyt SS-Obergruppenführerinä (kenraali) ja Armeijaryhmä Steinerin komentajana hän sai tehtäväkseen murtautua joukkoineen saartorenkaan läpi, jonka Puna-armeija oli muodostanut Berliinin ympärille. Steiner kuitenkin kieltäytyi täyttämästä hänelle annettua käskyä eikä komentanut joukkojaan saartorenkaan murtamisyritykseen, koska hänen komentamansa joukot olivat kokeneet niin pahoja tappioita, että ne olivat lähinnä olemassa enää vain paperilla. Realistina Steiner teki ratkaisevan päätöksen ja keräsi joukkojensa rippeet ja suuntasi kulkunsa kohti länttä antautuen amerikkalaisille. Näin toimien Steiner säästi usean tuhannen eurooppalaisen vapaaehtoisen hengen ja esti heitä joutumasta neuvostoliittolaisten sotavangeiksi.

Steiner oli uskonut yhtenäiseen Eurooppaan saksan johdolla. Alkuun hän ei asettanut kyseenalaiseksi Hitlerin ja Himmlerin toimia, mutta muutti myöhemmin käsityksiään ymmärtäessään saksan olevan matkalla kohti varmaa tuhoa. Sodan päätyttyä ei kenraali Steineria eikä hänen joukkojaan syytetty sotarikoksista Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Sotilaselämän kurinalaisuus ja kaavoittuneisuus eivät estä sotilaita kiintymästä niihin esimiehiin, joita he pitävät arvossa. Korkeillakaan arvomerkeillä ei saavuteta alaisten kunnioitusta, ellei niiden kantajaa kunnioiteta henkilönä. Rivimiehestä tai komppanian nuoresta upseerista on yleensä pitkä matka divisioonaa komentavaan kenraaliin. Näin ei kuitenkaan ollut Steinerin kohdalla. Hän pyrki tutustumaan mahdollisimman moniin alaisiinsa henkilökohtaisesti. Myös suomalaiset vapaaehtoiset oppivat tuntemaan kenraali Steinerin. Suomalaisten vapaaehtoisten kanssa hän keskusteli kuin omien poikiensa kanssa ja vanha kautunut sadetakki yllään hän liikkui usein etuasemissa ja tutustui muun muassa suomalaisten rakentamiin korsusaunoihin. Hän valloitti olemuksellaan kaikkien suomalaisten kunnioituksen ja hän piti suomalaisista hyvin paljon.

Kun suomalaisvapaaehtoiset palasivat kesällä 1943 kahden vuoden palveluksen jälkeen takaisin kotimaahan, tuli Steiner paluujuhlaan SS:n edustajana. Paluujuhlaan piti alunperin ottaa osaa SS:n värväystoiminnan johtajan kenraali Gottlob Bergerin, joka oli ollut mukana suomalaisia värvättäessä, mutta hän oli poliittisesti liian näkyvä henkilö ja kenraali Steiner määrättiin hänen tilalleen ja näin vierailun luonne muuttui sotilaalliseksi. Helsinkiin saapunutta Steineria kohdeltiin lähes valtiovieraan tavoin. 31.05.1943 järjesti Saksan Suomen suurlähettiläs Wipert von Blücher Steinerin kunniaksi illalliset. Steiner suoritti myös sarjan virallisia kohteliaisuuskäyntejä suomalaisten johtohenkilöiden luokse. Steiner vastaanotti kotiinpalaavan suomalaisjoukon Hangossa 02.06.1943. Paikalla oli myös diplomaatteja ja muita merkkihenkilöitä sekä suomesta että saksasta. Steiner osallistui myös 03.06.1943 Tampereella järjestettyyn SS-vapaaehtoisten kotiinpaluujuhlaan. Paluujuhlallisuuksien jälkeen Steiner vietti vielä muutamia päiviä suomessa, käyden muun muassa rintamakäynnillä Karjalan kannaksella kenraali Pajarin vieraana. Steiner tapasi vielä 05.06.1943 Marsalkka Mannerheimin sekä presidentti Rytin. Viimeisenä suomessaoloiltanaan 07.06.1943 hän tarjosi illallisen noin 50 arvovaltaiselle vieraalle.

Kenraali Steiner vieraili suomessa myös sodan jälkeen. Elokuussa 1956 hän saapui tervehtimään entisiä suomalaisia SS-vapaaehtoisia vieraillen heidän luonaan useilla eri paikkakunnilla. Kenraali Steinerin vierailun päätteeksi järjestettiin läksiäisjuhla Helsingissä Katajanokan upseerikasinolla, johon otti osaa suuri joukko entisiä SS-vapaaehtoisia.

                            
                           Joukko suomalaisvapaaehtoisia Felix Steinerin (alarivissä keskellä) kanssa Helsingissä 1956
 

Tämä hyvän itsekurin sekä huumorintajun omaava itäpreussilainen ei helposti luonut syviä ihmissuhteita kanssaihmisiinsä. Viimeiset elinvuotensa, jotka Steiner vietti Münchenissä olivat jossain määrin yksinäiset, vaikka hän ajoittain tapailikin entisiä aseveljiään. Steinerin aseveljet löysivät hänet kuolleena asunnostaan 12.05.1966.

 

  |  Sivusto päivitetty viimeksi 31.10.2018   |  Ylläpito   |  Tekninen toteutus AINA   |