Insinööritoimisto Ratas       SS:n toimistot Helsingissä

                                        


Suomalaisten SS-vapaaehtoisten kenttäposti 1941-1943 

Postiyhteyden aikaansaamiseksi Waffen-SS pataljoonassa palvelleiden suomalaisten ja kotimaan välille ehdotti posti- ja lennätinhallituksemme Saksan vastaavalle elimelle kenttäpostiliikenteen aikaansaamista ja samalla F-leimasimen (Feldpost) käyttöönottamista. Päätös kenttäpostioikeuden ulottamisesta koskemaan suomalaista SS-pataljoonaa tehtiin 20.06.1941 posti- ja lennätinhallituksen toimesta. Kirjeenvaihdon välitti Suomessa "Insinööritoimisto Ratas", joka toimi Helsingissä osoitteessa Temppelikatu 4 B. Tämän "Insinööritoimisto Rataksen" toiminnan alkuvaiheessa kirjeiden tarkastuksen (sensuroinnin) suoritti valtiollinen poliisi (Valpo) "Rataksen" tiloissa. Kun kirjeet oli tarkastettu "Rataksessa", sen jälkeen niihin lyötiin "Insinööritoimisto Ratas" -rivileima. 02.10.1941 lähtien kirjeet vapautettiin Valpon tarkastuksen piiristä ja tarkastuksen suoritti tämän jälkeen postintarkastustoimisto, jonne kirjeet tulivat "Rataksesta". Kaikki "Rataksen" kautta kulkenut kirjeposti leimattiin "Insinööritoimisto Ratas" -leimalla. Tarkastuksen jälkeen kirjeet siirtyivät Helsingin postitalon C-portaan 2.kerroksen vaihtopostikonttoriin, jossa kirjeisiin lyötiin punainen, pyöreä (Feldpost) -leima. Tämä F -leima antoi vapautuksen postimaksusta. Lentopostilähetyksissä ja kirjatuissa kirjeissä tuli kuitenkin suorittaa postisäännön edellyttämä postimaksu. Poikkeuksena tästä oli saksalainen "ilmakenttäpostimerkki", jolla varustettuna sai lähettää enintään 10 grammaa painavan kirjeen kaksi kertaa kuukaudessa kotoa rintamalle ja rintamalta kotiin. Ilmakenttäpostikirjeet kulkivat tavallista nopeammin. Tämän merkin käyttöoikeus alkoi huhtikuussa 1942 ja niitä jaettiin 4 kappaletta per sotilas kuukaudessa. Tällä merkillä osaltaan säännösteltiin yhä paisuvaa kenttäpostia ja samalla merkin käyttöoikeus oli Hitlerin lahja rintamajoukoissa palveleville. 



                
                    Turusta 15.5.1941 lähtenyt 2.kuljetuserä (257 miestä) laivattiin Danzigiin. Väinö Länsisalmi höyrylaiva 
               Adlerin kannella. Myös laivalla oli mahdollista jättää kirjeitä kenttäpostin kuljetettavaksi (laatikko oikealla) 



                                                     
                                                    SS-Schütze Eero Vieru lähettämässä postia kotiin, Gross-Born 1941

                     
Vuoden 1941 kesäkuusta lähtien postinvaihto tapahtui "Insinööritoimisto Rataksen" ja Berliinissä toimivan suomalaispataljoonan yhteysesikunnan (ns. "Parvilahden virasto") välillä. Tästä Berliinin yhteysvirastosta kirjeet ohjattiin SS-sensuurin suomalaisosastolle, jossa ne vielä kertaalleen tarkastettiin. Vasta tämän jälkeen kirjeet lähtivät vastaanottajille. Postin vaihto Saksasta Suomeen tapahtui käänteisesti samassa järjestyksessä. Ensin kirjeet meinivät suomalaisten yhteysesikuntaan Berliiniin ja sieltä edelleen SS-sensuuriin ja vasta sen jälkeen SS:n postijärjestelmän kuljetettavaksi.  Postinkulku nopeutui huomattavasti heinäkuusta 1942 lähtien, kun SS-vapaaehtoisten posti ohjattiin saksassa suoraan SS-Feldpostprufstelle:n (SS-sensuuriin) eikä enää suomalaispataljoonan yhteysesikuntaan. Myös postinkulku Suomeen nopeutui kun yhteysesikunta jäi välistä pois. Kirjeiden ensimmäisessä lajitteluvaiheessa tapahtui välillä erehdyksiä, jolloin kirjeitä kulkeutui myös Wehrmachtin eli armeijan postireittejä pitkin. Tällöin kirjeet ohjautuivat Berlin-Lichterfeldessä sijainneen SS-sensuuritoimiston sijaan Berliinin ulkomaansensuuritoimistoon. Paljon kirjeitä kulki myös epävirallista tietä, eli lomalaisten ja kotiutettujen mukana ns. "nyrkkipostina". Usein tavataan kirjeitä, jotka on kirjoitettu jossain päin Suur-Saksaa ja laitettu postiin vasta esimerkiksi Helsingissä. Vapaaehtoisten postinvälitys päättyi "Rataksessa" 27.05.1942 ja sen välitystä jatkoi 28.05.1942 alkaen SS-vapaaehtoistoimisto, postireitin säilyessä muuten samana. Toimistonimikkeen muuttuessa, muuttui myös postin leimaus, Ratas -leiman käyttö loppui ja SS-vapaaehtoistoimisto -leiman käyttö alkoi. Toimistonhoitajana jatkoi edelleen rouva Siiri Tuomola. SS-vapaaehtoistoimiston toiminta päättyi 31.03.1944.


                        
                             Suomalaisvapaaehtoisen Gross-Bornin koulutuskeskuksesta 1941 lähettämän kirjeen tausta       
                         

Saksan armeijassa kenttäpostinumerot olivat pataljoonittain ja komppaniat erottuivat aakkosilla. Suomalaispataljoonan kenttäpostin peitenumero oli 46785 ja se julkaistiin jo lokakuussa 1941, mutta sitä tavataan kirjeistä vasta vuodenvaihteesta 1941-1942 alkaen. Ennen virallisen kenttäpostinumeron käyttöönottoa pataljoonan miesten koulutusaikana kirjeissä käytettiin peiteosoitteita, kuten Deutschland Wien, D Dresden ja D Klagenfurth. Tällöin kirjeiden lähettäjien "titteleinä" nähdään mm. opiskelija, ylioppilas ja herra. Nämä peiteosoitteet aiheuttivat sekaannusta vapaaehtoisten postin kuljetuksessa. Kirjeitä ohjautui vääriin paikkoihin ja kirjeet seikkailivat jopa viikkokausia ennen saapumistaan vastaanottajalle.


                        
                               Suomalaisen SS-vapaaehtoisen Ukrainasta 17.2.1942 kotiin lähettämä propagandakortti.

                       
Suomalaispataljoonassa palvelleiden osalta postinkulkuasiat ovat historiallisessa mielessä jokseenkin selvät, mutta samaa ei voida sanoa ns. Divisioonan miesten postin osalta. Näillä heti Saksan idän sotaretken "Operaatio Barbarossan" alkaessa rintamalle lähteneillä noin 400 miehellä ei ollut tiedossa kenttäpostinumeroitaan. Vauhdikkaan etenimisvaiheen aikana rintamatilanteet vaihtuivat nopeasti ja kirjeet eivät pysyneet perässä, esimerkiksi Nordland rykmentin 2.komppaniaan oli saatu ensimmäinen kirje Suomesta vasta 16.8.1941, siis lähes kaksi kuukautta sotatoimien alkamisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan Divisioonassa palvelleiden suomalaisvapaaehtoisten postia on säilynyt vuosilta 1941-1942 määrällisesti vähän. 

Suomalaisvapaaehtoisten kirjelähetyksistä puhuttaessa voidaan todeta, että kirjeet kotisuomesta suoraan itärintamalle ovat harvinaisia, varsinkin osoitettuna johonkin kenttäpostinumeroon. Saksalaisella lentokenttäpostimerkillä Suomesta lähetettyjä kirjeitä on myös säilynyt näihin päiviin varsin vähän. Harvoin tavattuja ovat myös leikelmät paketeista joko saksalaisin tai suomalaisin merkein ja leimoin.  

Suomalaisten SS-vapaaehtoisten postia tutkiessa on helppo havaita miten tärkeää on ollut säilyttää yhteys kotimaahan, läheisiin ja ystäviin. Vieraalla maalla, oudossa ympäristössä ja kieltä taitamattomana on varmasti usein tullut kotimaa ja kotiväki mieleen. Kotoa saatu kirje on lämmittänyt monen soturin mieltä niin Ukrainan ja Kaukasuksen taistelutantereilla kuin myös lukuisissa sotasairaaloissa ja koulutuskeskuksissa ympäri Suur-Saksaa.


 

 

  |  Sivusto päivitetty viimeksi 31.10.2018   |  Ylläpito   |  Tekninen toteutus AINA   |