Pataljoonan lippu  |   Merkit ja tunnukset 

                                   

                                         Suomalaiset SS-vapaaehtoiset 1941-1943

Talvisodan jälkeen, vuonna 1940, alkoi Suomen ja Saksan välinen yhteistoiminta laajentua. Suomi salli mm. saksalaisten joukkojen kuljetukset suomen kautta Norjaan. Saksalaisten taholta esitettiin myös ajatus suomalaisen vapaaehtoispataljoonan värväämisestä Saksan armeijan riveihin. Valmisteluihin ryhdyttiin Suomen hallituksen annettua suostumuksensa hankkeelle. Neuvottelut saatiin päätökseen ja vapaaehtoisten värväys alkoi alkukeväällä 1941. Koska Suomi oli välirauhan aikana puolueeton, oli värväys suoritettava salassa. Värväyksen hoiti Insinööritoimisto Ratas, joka sijaitsi Helsingissä, hallitusneuvos Esko Riekin sekä etsivän keskuspoliisin valvonnassa. Eri puolilla Suomea toimi maakunnallisia päävärväreitä, jotka etsivät sopivia vapaaehtoisia. Värvätyt seulottiin hyvin tarkkaan, tavoitteena oli hyvä, mutta epäpoliittinen joukko. Värväys saatiin päätökseen toukokuun alkupuolella ja 1197 vapaaehtoista kuljetettiin laivoilla Saksaan viidessä erässä toukokuun ja kesäkuun 1941 aikana.


                          
                                                         Vapaaehtoisiksi värvätyille lähetetty työhönlähtökutsu

Pataljoonaa värvättäessä suomalaiset esittivät toivomuksen, että se voisi vaalia kuninkaallisen Preussin jääkäripataljoona  27:n perinteitä, sillä olivathan nyt värvätyt vapaaehtoiset tavallaan toisen polven jääkäreitä, joukossa mm. useita jääkärien poikia ja pataljoona toivottiin liitettävän Saksan kenttäarmeijan eli Wehrmachtin riveihin. Wehrmachtissa palveli jo kuitenkin saksalaisista muodostettu pataljoona, joka toimi jääkäripataljoona 27:n perinteiden vaalijana. Wehrmacht:iin liittäminen ei muutenkaan sopinut saksalaisten suunnitelmiin, koska kaikki vapaaehtoisina värvätyt sotilaat liitettiin kyseisen aikakauden mukaisesti Waffen-SS:n riveihin ja näin ollen myös suomalaiset vapaaehtoiset liitettiin Waffen-SS:ään.

Saksassa vapaaehtoiset jaettiin kahteen ryhmään. Saksan hyökkäyksen Neuvostoliittoon alettua 22.06.1941, rintamakokemusta jo omanneet n. 400 miestä jaettiin lyhyen koulutuksen jälkeen pieninä ryhminä itärintamalle lähtevän Wiking-divisioonan Nordland, Westland ja Germania -rykmentteihin. He osallistuivat kesän ja syksyn 1941 suuriin taisteluihin. Lopulta asemasotalinja vakiintui Mius-joelle Ukrainaan. Pääosa vapaaehtoisista eli n. 800 miestä koottiin suomalaiseksi koulutuspataljoonaksi, joka sai nimekseen SS-FREIWILLIGEN BATAILLON NORD-OST. Pataljoonan perustamispäiväksi merkittiin 15.6.1941 ja sen komentajaksi määrättiin SS-Hauptsturmführer (kapteeni) Hans Collani. Pataljoona sai koulutuksensa Wienissä,  Stralsundissa ja lopulta Gross-Bornin suuressa koulutuskeskuksessa Pommerissa. Pataljoona sai 13.9.1941 lopullisen nimensä FINNISCHES FREIWILLIGEN BATAILLON DER WAFFEN-SS. Pataljoonan valatilaisuus pidettiin 15.10.1941 Gross-Bornissa. Valatilaisuuden yhteydessä pataljoonalle luovutettiin myös Suomesta tuotu SS-vapaaehtoispataljoonan lippu.
 
Joulukuun alussa 1941 pataljoona siirrettiin rintamalle, aluksi junilla läpi Puolan. Vinnitsan kaupungissa siirryttiin autoihin, joilla ajettiin läpi Ukrainan. Pataljoonan asemapaikkaan Mius-joelle, jossa Wiking -divisioonan talviasemat sijaitsivat, saavuttiin tammikuun alussa 1942. Suomalainen vapaaehtoispataljoona liitettiin Eurooppalaisista vapaaehtoisista muodostettuun Nordland rykmenttiin. Pataljoonan yhteyteen koottiin myös aiemmin Wiking-divisioonan mukaan sodan alkaessa lähteneet suomalaisvapaaehtoiset.

Suomalainen vapaaehtoispataljoona osallistui kesän 1942 suurhyökkäykseen kohti Länsi-Kaukasuksella sijaitsevaa Maikopin öljyaluetta. Elokuun puolivälin jälkeen Wiking-divisioona ja suomalaiset sen mukana siirrettiin Itä-Kaukasukselle. Malgobekissä pataljoona osallistui läpimurtoyrityksiin kohti lopullisena tavoitteena olleita Bakun öljykenttiä. Pataljoona kunnostautui Terek-joen alueella käydyissä taisteluissa, vaikkakin tappiot olivat suuret. Näiden taisteluiden jälkeen pataljoona sai täydennystä 201 miehen verran suomesta syksyllä 1942. Syksyn ja alkutalven 1942 aikana Wiking divisioona ja suomalaispataljoona sen mukana eteni lähelle Groznyn öljyaluetta. Täältä alkoi vetäytyminen vuodenvaihteessa 1942. Suomalaiset kävivät viimeiset hyökkäystaistelut helmikuussa 1943 Ukrainassa. Tämän jälkeen käytiin vain lähinnä torjuntataisteluita perässä seuraavaa vihollista vastaan.

Suomalaisten kahden vuoden sopimuskausi oli päättymässä ja pataljoonan rintamalta vetoa alettiin valmistelemaan. Pataljoonan siirto selustaan alkoi 11.4.1943. Pataljoona erotettiin Wiking divisioonan alaisuudesta 24.4.1943 ja sen siirto Saksan kotialueelle alkoi 29.4.1943, jonne saavuttiin 7.5.1943. Ruhpoldingin alppikylässä, Baijerin maaseudulla, vietetyn loman jälkeen pataljoona siirrettiin junakuljetuksella Tallinnaan ja sieltä edelleen laivalla Hankoon, jonne saavuttiin 1.6.1943. Pataljoonan kotiinpaluuparaati järjestettiin Tampereella 3.6.1943, minkä jälkeen miehet saivat kuukauden kotiloman. Loman jälkeen miehet koottiin Hankoon, jossa pidettiin SS-vapaaehtoispataljoonan lakkauttamistilaisuus 11.7.1943. Pataljoonan lakkauttamisen jälkeen miehet siirrettiin Suomen armeijan riveihin sen eri joukko-osastoihin.

Suomalainen SS-pataljoona oli karaistunut valiojoukko. Pataljoonan historian kirjoittaneen professori Mauno Jokipiin arvion mukaan Waffen-SS:n suomalaispataljoona oli sotansa loppuvaiheissa elokuusta 1942 huhtikuuhun 1943 tehokas, kova ja epätoivoisiltakin näyttäneissä tilanteissa lannistumaton. Pataljoonan lopettamisen yhteydessä antamassaan päiväkäskyssä myös SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler ilmaisi arvostuksensa suomalaisvapaaehtoisia kohtaan, todeten mm. seuraavasti: "Kiitän Teitä urhoollisesta palveluksestanne, jonka olette suorittaneet kauniin isänmaanne maineeksi ja kunniaksi Ase-SS:n sotilaspuvussa. Voin Teidän eropäivänänne todeta, että olette tehneet ehdoitta velvollisuutenne niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin ja että siinä missä suomalainen SS-joukko seisoi vihollinen aina lyötiin". Suomalaisten vapaaehtoisten toimintaa rintamalla kuvaa osuvasti myös seuraava ote artikkelista, jonka kirjoitti SS-Untersturmführer Jouko Itälä Hakkapeliitta -lehdelle vuonna 1942: "Heidät tunnettiin jo läpi äärettömän Ukrainan taistelleiden joukkojen keskuudessa; kummia miehiä nuo suomalaiset, eivät pelkää ryssää eivätkä pimeää, jos eivät osaa asennossakaan lakkaamatta seistä. Puukko ja perkele olivat auttaneet eteenpäin, niillä oli ollut kansainvälinen tehonsa kaikissa pulmissa!".

Suomalaisia SS-vapaaehtoisia kaatui Saksan itärintamalla 256 ja Suomen rintamalla 113 eli yhteensä 369 miestä.

Tänä päivänä näistä SS-vapaaehtoisena palvelleista 1407 miehestä on elossa 9. 


                                 
  Terveiset kotimaahan 1. ja 3. komppanian miehiltä              Pataljoonan marssilaulun mainos
                  (Uusi Suomi 20.08.1942)                                         (Uusi Suomi 20.06.1942)


                                         


 

  |  Sivusto päivitetty viimeksi 31.10.2018   |  Ylläpito   |  Tekninen toteutus AINA   |